Synteettinen media ja deepfake-teknologia: Vuoden 2025 vaalien turvaaminen

Edistysaskeleet tekoälyssä ovat mahdollistaneet synteettisen median – sisällön, joka on tekoälyn luomaa tai muokattua – luomisen ennennäkemättömässä mittakaavassa. Demokratioiden valmistautuessa vuoden 2025 vaalikauteen, viranomaiset ja asiantuntijat nostavat esiin huolia tekoälyn ohjaamasta disinformaatiosta. Tuoreen kyselyn mukaan 85 % amerikkalaisista on huolissaan ”harhaanjohtavista video- ja äänisyväväärennöksistä”, jotka voivat vaikuttaa vaaleihin brennancenter.org. Uutisotsikot varoittavat, että tekoälyn generoimat ”syväväärennökset” voivat aiheuttaa kaaosta vaalikampanjoissa ja horjuttaa äänestäjien luottamusta brennancenter.org, mikä korostaa vaalitulosten rehellisyyden suojelemisen kiireellisyyttä. Tämä raportti tarkastelee, mitä synteettinen media ja syväväärennökset ovat, miten ne uhkaavat demokratiaa ja mitä voidaan tehdä – teknologisista ratkaisuista politiikkoihin – vaalien turvaamiseksi vuonna 2025 ja sen jälkeen.

Mitä ovat synteettinen media ja syväväärennökset?

Synteettinen media on laaja käsite digitaaliselle sisällölle (kuvat, videot, äänet, tekstit), jotka ovat keinotekoisesti tuotettuja tai muokattuja automaattisin keinoin, erityisesti tekoälyalgoritmein en.wikipedia.org. Nykyiset generatiivisen tekoälyn järjestelmät pystyvät luomaan todentuntuisia inhimillisiä tuotoksia kaikissa medioissa – valokuvista, joissa esiintyy olemattomia henkilöitä, kloonattuihin ääniin ja tekoälyn kirjoittamiin artikkeleihin. Syväväärennökset ovat synteettisen median erityinen alalaji: erittäin realistisia väärennettyjä kuvia, videoita tai äänitteitä, jotka tekoälyllä tuotetaan henkilön identiteettiä jäljitellen encyclopedia.kaspersky.com. Käytännössä syväväärennös voi olla video, jossa poliitikon kasvot on vakuuttavasti vaihdettu jonkun toisen kehoon, tai äänileike, jossa ehdokkaan ääntä jäljitellään sanomaan asioita, joita hän ei ole koskaan sanonut.

Miten syväväärennökset tehdään? Useimmat niistä luodaan kehittyneillä syväoppimistekniikoilla. Yleinen menetelmä on generatiiviset vastakkaiset verkot (GANs) – kaksi neuroverkkoa, jotka harjoittelevat toisiaan vastaan icct.nl. Toinen verkko (generaattori) luo väärennettyä mediaa (esim. kuvia henkilöstä) ja toinen (erottelija) yrittää tunnistaa, onko kyseessä väärennös. Tuhansien toistojen myötä generaattori oppii tuottamaan yhä uskottavampia tuotoksia, kunnes erottelija ei enää kykene erottamaan aitoa väärennöksestä icct.nl. Alun perin uskottavan syväväärennöksen tekeminen vaati paljon harjoitusaineistoa ja tehokasta rautaa – esimerkiksi kokeilu väärennös-Tom Cruisen luomiseksi kesti kaksi kuukautta huippuluokan GPU:illa icct.nl. Nyt työkalut ovat kehittyneet huimasti. Kehittyneet syväväärennösohjelmat ovat laajalti saatavilla ja nopeampia, osa toimii jopa reaaliajassa (esim. muokaten live-videokuvaa tai puhelua lennossa) encyclopedia.kaspersky.com. GANien lisäksi muutkin tekoälyarkkitehtuurit ovat tärkeitä: transformer-mallit voivat luoda syväväärennettyä tekstiä tai auttaa äänikloonauksessa encyclopedia.kaspersky.com. Yhteenvetona: viimeaikaiset tekoälyn läpimurrot ovat tehneet huijaavan audiovisuaalisen sisällön teosta helppoa ja halpaa lähes kaikille – mikä laskee valeuutisten kynnyksen dramaattisesti.

On tärkeää huomata, ettei kaikki synteettinen media ole pahantahtoista. Tekoälyn tuottamaa sisältöä voi käyttää hyväntahtoisiin ja luoviin tarkoituksiin – henkilökohtaisiin avatareihin, puhujan äänen dubbaamiseen muille kielille, satiiriin ja viihteeseen jne. Itse asiassa vuoden 2024 globaaleissa vaaleissa noin puolet tekoälyn käytöistä poliittisissa sisällöissä oli ei-harhaanjohtavia (esim. ehdokas käytti avoimesti tekoälyääntä menetettyään oman äänensä, tai toimittaja suojasi identiteettiään AI-avatarin avulla) knightcolumbia.org knightcolumbia.org. Tämä raportti keskittyy kuitenkin synteettisen median haitalliseen puoleen – syväväärennöksiin, joiden tarkoitus on harhauttaa, johtaa harhaan tai manipuloida äänestäjiä ja yleistä mielipidettä.

Riskit demokraattisille prosesseille

Synteettinen media ja syväväärennökset muodostavat merkittäviä riskejä demokratialle, erityisesti vaalien aikaan, jolloin äänestäjien tiedonsaanti ja luottamus tietoon ovat ensiarvoisen tärkeitä. Keskeisiä uhkia ovat muun muassa:

• Disinformaatio ja äänestäjien manipulointi: Tekoälyn tuottamia väärennettyjä videoita, kuvia tai ääniä voidaan käyttää väärän tiedon levittämiseen ehdokkaista tai aiheista, harhauttaen äänestäjiä. Esimerkiksi syväväärennös voi esittää ehdokkaan lausumassa räikeitä asioita, joita hän ei oikeasti ole sanonut. Tällainen väärennetty sisältö voi myrkyttää julkista keskustelua valheilla. Asiantuntijat varoittavat, että syväväärennökset ”aiheuttavat suuren riskin” äänestäjille valeuutisten kylvämisen ja julkisen luottamuksen rapauttamisen kautta aljazeera.com. Vaalipäivän alla nopeasti julkaistu, vakuuttava valevideo – jota faktantarkistajat eivät ehdi kumota – voi jopa vaikuttaa epävarmoihin äänestäjiin tai laskea äänestysaktiivisuutta, mahdollisesti muuttaen vaalitulos citizen.org. Uhka ei ole vain teoreettinen: myöhemmin kerrottuna, vuoden 2024 vaaleissa julkaistiin syväväärennetty äänite, jossa Yhdysvaltain presidentti kehotti kannattajiaan olemaan äänestämättä, ilmeisesti tarkoituksenaan laskea äänestysintoa aljazeera.com aljazeera.com.
• Luottamuksen rapautuminen (”valehtelijan osinko”): Yksittäisiä väärennöksiä laajemmin pelkkä syväväärennösten olemassaolo voi heikentää luottamusta aitoon tietoon. Äänestäjät saattavat alkaa epäillä aitoja todisteita, eivätkä ole varmoja onko viraalivideo oikea vai tekoälyn tuotos. Vielä pahempaa, korruptoituneet toimijat voivat hyödyntää tätä epäluuloa: todelliset skandaalit tai oikeat äänitteet voidaan ohittaa ”vain syväväärennöksenä”, jolloin syylliset välttävät vastuuta. Tutkijat kutsuvat tätä ilmiötä ”valehtelijan osingoksi”, jossa syväväärennösten tunnettuus helpottaa valehtelijoiden mahdollisuuksia väittää aitokin materiaali tekaistuksi brennancenter.org. Yleisön kasvanut tietoisuus tekoälyn mahdollisuuksista tarkoittaa, että poliitikko voi entistä helpommin sumuttaa julkisuutta väittämällä paljastavan äänitteen tai videon olevan tekoälyn tuottama huijaus brennancenter.org. Tämä dynamiikka uhkaa sitä perustavanlaatuista luottamusta, josta demokraattinen keskustelu rakentuu. Vaalitarkkailijat havaitsivat, että vuonna 2024 jotkut ehdokkaat ja heidän tukijansa ennakoivasti huusivat ”tekoälyväärennös” torjuessaan epämiellyttäviä uutisia brennancenter.org brennancenter.org. Pitkällä aikavälillä, jos kansalaiset kokevat, että ”mihinkään näkemäänsä tai kuulemaansa ei voi luottaa”, hälvenee yhteinen todellisuus, joka on vapaiden ja reilujen vaalien edellytys cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk.
• Polarisaation ja konfliktin voimistaminen: Tähän mennessä näyttää siltä, että syväväärennöspropaganda vahvistaa useammin olemassa olevia asenteita kuin saa ihmisiä vaihtamaan puolta cetas.turing.ac.uk. Haitallinen tekoälymateriaali leviää usein niiden keskuudessa, joilla on jo jyrkät näkemykset, mikä voimistaa kaikukammioita. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2024 tutkijat havaitsivat, että tekoälyn avulla luodut vääristymät palvelivat lähinnä puolueellisten narratiivien vahvistamista ja vastakkainasettelun kärjistämistä, eikä uusia kannattajia juuri käännytetty cetas.turing.ac.uk. Esimerkiksi presidentti Bidenin tai varapresidentti Harrisin kohteena olleet väärennetyt videot keräsivät netissä miljoonia katseluita ja levisivät pääasiassa heidän ennestään kriittisten keskuudessa cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk. Tarjoamalla vahvoja vääriä ”todisteita” vastapuolen petollisuudesta syväväärennökset repivät yhteisöt yhä kauemmas toisistaan, myrkyttävät vaalikampanjoita ja lisäävät salaliittoteorioiden kasvualustaa cetas.turing.ac.uk, sillä kansalaiset voivat helpommin kieltäytyä hyväksymästä epämieluisaa todellisuutta tekoälyn aikaansaamaksi harhaksi.
• Vaalihallinnon horjuttaminen: Riski ei rajoitu pelkästään äänestäjien harhaanjohtamiseen ehdokkaista – syväväärennökset voivat myös häiritä vaaliprosessia itseään. Viranomaiset ovat visioineet skenaarioita, joissa tekoälyllä kloonatut äänet tai väärennetyt viestit tekeytyvät vaaliviranomaisiksi, ohjeistaen esim. sulkemaan äänestyspaikat etuajassa tai antamaan väärää informaatiota (esim. ”vaali on siirretty”) aljazeera.com. Taidokas vastustaja voi jäljitellä vaalilautakunnan tai luotetun viranomaisen ääntä sabotoidakseen äänestyksen etenemistä. Tällaiset keinot voivat alentaa äänestysintoisuutta tai aiheuttaa kaaosta vaalipäivänä. Brennan Center huomauttaa, että manipuloitua mediaa voidaan käyttää myös harhauttamaan vaalivirkailijoita, mikä edellyttää uusia koulutuksia ja toimintamalleja aljazeera.com.
• Häirintä ja maineen mustamaalaus: Syväväärennökset ovat myös tehokas henkilökohtaisten hyökkäysten väline ehdokkaita, aktivisteja tai toimittajia vastaan. Erityisen haitallinen ilmiö on ei-toivotun synteettisen pornografian käyttö – eli henkilön kasvot liitetään seksuaalissävytteiseen sisältöön. Tätä on jo käytetty erityisesti naispuolisten journalistien ja poliitikkojen häirintään eri puolilla maailmaa. Syväväärennöksiin perustuvan häirinnän vaarallisin muoto on tekaistut intiimikuvat, joilla henkilöä voidaan nöyryyttää tai kiristää weforum.org. Vaalikontekstissa operatiivit voisivat julkaista tekaistuja videoita ehdokkaista (esim. syväväärennettyjä seksuaalissävytteisiä videoita tai vääriä todistusaineistoja rikollisesta toiminnasta) juuri ennen vaaleja. Vaikka väärennös nopeasti osoitettaisiin valheeksi, ehdokkaan maine voi silti vaurioitua. Naisia ja vähemmistöjä kohdistetaan suhteettoman usein tällaisiin ”synteettisen loanheiton” kampanjoihin, mikä voi estää monimuotoisten ehdokkaiden osallistumista politiikkaan policyoptions.irpp.org policyoptions.irpp.org. Yhteenvetona: syväväärennökset lisäävät uutta polttoainetta vanhoihin likaisiin tempuin – tekaistuista skandaaleista sepitettyihin lainauksiin – ja tehostavat mustamaalauskampanjoiden iskuvoimaa vaaleissa.

Lopuksi on huomattava, että toistaiseksi emme ole nähneet syväväärennöksen aiheuttamaa vaalikatastrofia. Vuoden 2024 vaaleja koskevat empiiriset analyysit maailmanlaajuisesti osoittavat, että on vähän näyttöä siitä, että tekoälyllä tehdyt valeuutiset olisivat muuttaneet vaalituloksia cetas.turing.ac.uk weforum.org. Perinteinen misinformaatio (halpa ”halpaväärennös”, huhut, puolueellinen retoriikka) oli huomattavasti yleisempää ja tehokkaampaa vaalivaikuttamisessa kuin huippuluokan syväväärennökset knightcolumbia.org knightcolumbia.org. Asiantuntijat kuitenkin muistuttavat, että katastrofin puute tähän asti ei ole syy tyytyväisyyteen cetas.turing.ac.uk weforum.org. Teknologia kehittyy nopeasti ja vihamieliset tahot oppivat jatkuvasti. Vaikka syväväärennökset eivät ratkaisseet vuoden 2024 suurta vaalia, ne kyllä vaikuttivat keskusteluun – esimerkiksi viraaliksi levinneet valheelliset tekoälysisällöt ehdokkaista nousivat valtavirran debattien aiheiksi cetas.turing.ac.uk. Lisäksi jo syväväärennösten koettu uhka lietsoi jännitteitä ja epäluottamusta vaaleihin liittyen cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk. Todellinen riski tuhoisammista tapauksista on olemassa, erityisesti kun lähestytään vuoden 2025 korkean panoksen vaaleja. Demokratioiden tulee siis suhtautua syväväärennöksiin vakavana turvallisuus- ja rehellisyyskysymyksenä, ja käsitellä sekä väärennetyn median suoraa uhkaa että laajempaa totuuden rapautumista vaalijärjestelmässä.

Viimeaikaiset tapaukset: Deepfake-hyökkäykset politiikassa

Viime vuosien tosielämän tapaukset osoittavat, kuinka synteettistä mediaa on jo käytetty aseena poliittisissa yhteyksissä. Alla tarkastelemme useita huomionarvoisia tapauksia ja tapaustutkimuksia, joissa deepfake-teknologiaa ja tekoälyn tuottamaa väärää tietoa on käytetty vaaleihin tai julkiseen keskusteluun vaikuttamiseksi:

• Ukraina (maaliskuu 2022) – ”Antautuminen”-video: Venäjän hyökkäyksen alkuvaiheessa Ukrainassa julkaistiin video, jossa presidentti Volodymyr Zelensky kehotti ukrainalaisia sotilaita laskemaan aseensa ja antautumaan. Video oli deepfake, jossa Zelenskyin kuva ja ääni oli synteettisesti muokattu icct.nl. Paljastavat virheet (epätarkat reunat, eri värinen kaula) paljastivat huijauksen, ja Ukrainan media paljasti tapauksen nopeasti. Tämä oli ensimmäinen tunnettu deepfaken käyttö aseellisessa konfliktissa ja enteili, kuinka tekoälypropagandaa voitaisiin käyttää johtajien uskottavuuden murentamiseksi kriisin aikana icct.nl. Vaikka väärennetty Zelensky-video ei onnistunut lannistamaan Ukrainan puolustusta, se osoitti pahantahtoisten toimijoiden (tässä tapauksessa epäiltyjen venäläisoperaattorien) aikeen ja kyvyn käyttää deepfakeja informaatiovaikuttamiseen.
• Slovakia (syyskuu 2023) – Vaaliväärinkäytöksiä koskeva disinformaatio: Vain päiviä ennen Slovakian parlamenttivaaleja deepfake-äänitallenteet levisivät nopeasti, ja niissä väitettiin Progressiivinen Slovakia -puolueen johtajan Michal Šimečkan tunnustavan vaalivilppiä ja jopa ehdottavan oluen hinnan kaksinkertaistamista brennancenter.org. Joissain versioissa oli himmeä vastuuvapauslauseke siitä, että tallenne oli tekoälyn tekemä, mutta se näkyi vasta klipin lopussa – ilmeisesti tarkoituksenaan harhauttaa kuulijoita brennancenter.org. Ajankohdan strategisuus oli ilmeistä, sillä tallenteet levisivät juuri ennen vaalipäivää. Šimečkan länsimielinen puolue hävisi niukasti Venäjä-mieliselle kilpailijalle, ja jotkut tarkkailijat epäilivät, että viime hetken deepfake-hyökkäys saattoi vaikuttaa lopputulokseen brennancenter.org. Tapaus osoittaa, kuinka ulkomaiset tai kotimaiset toimijat voivat käyttää deepfakeja kääntääkseen vaalituloksen tiukoissa vaaleissa, ja kuinka vaikeaa väärien narratiivien kumoaminen on kampanjan viime hetkillä.
• Taiwan (tammikuu 2024) – Ulkomaalaiset vaikuttamisyritykset: Ennen Taiwanin vuoden 2024 presidentinvaaleja havainnoitiin kiinalainen disinformaatiokampanja, jossa käytettiin deepfakeja ehdokas Lai Ching-ten mustamaalaamiseen. Verkossa levisi väärennettyjä videoita, joissa Lai (hallitsevan itsenäisyysmielisen puolueen ehdokas) antoi lausuntoja, joita hän ei koskaan sanonut – esimerkiksi laittomasti esittäen hänen tukevan vastustajiensa ohjelmaa policyoptions.irpp.org. Yhdessä tapauksessa julkaistiin tekoälyn tuottama äänitallenne Laista, jossa tämä kuulosti arvostelevan omaa puoluettaan policyoptions.irpp.org, tarkoituksena hajottaa hänen kannattajiaan. Nämä tekoälyhyökkäykset, jotka jäljitettiin Kiinaan, pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja aiheuttamaan sekaannusta Taiwanin demokratiassa policyoptions.irpp.org. Lopulta Lai voitti vaalit, ja analyytikot arvioivat, ettei kiinalainen deepfake-kampanja merkittävästi vaikuttanut lopputulokseen policyoptions.irpp.org. Se toimi kuitenkin oppikirjaesimerkkinä vihamielisen vieraan vallan tekoälypropagandasta demokraattisissa vaaleissa policyoptions.irpp.org policyoptions.irpp.org. Huoli kuitenkin jää: tiukemmissa vaaleissa muualla tällaiset keinot voisivat vaikuttaa merkittävästi.
• Yhdysvallat (2024) – Deepfaket vaalikampanjassa: Yhdysvaltojen vuoden 2024 vaalikaudella nähtiin tekoälyn tuottaman poliittisen sisällön vyöry, joka ei suoraan estänyt vaalien kulkua, mutta herätti vakavaa huolta. Vuoden 2024 alussa New Hampshiren äänestäjät saivat hämmentävän robopuhelun: ääni, joka muistutti presidentti Joe Bidenia, kehotti demokraatteja ”säästämään äänenne, älkää äänestäkö näissä vaaleissa”. Ääni kuulosti joistakin aidolta, mutta viesti oli selvästi epäilyttävä – Biden ei koskaan kehottaisi kannattajiaan pidättäytymään äänestämästä. Todellisuudessa kyseessä oli deepfake-puhejäljitelmä Bidenista, joka soitettiin tuhansille äänestäjille ilmeisenä pyrkimyksenä vaalivaikuttamiseen aljazeera.com aljazeera.com. Tämä noin 5 000:lle New Hampshiren puhelinnumerolle soitettu soitto osoitti, kuinka nopeasti ja halvalla tällaisia likaisia temppuja voidaan toteuttaa – konsultti, joka loi Bidenin deepfake-äänen, kertoi työn vieneen vain 20 minuuttia ja noin dollarin verran laskentakustannuksia policyoptions.irpp.org policyoptions.irpp.org. Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa tekoälyllä tuotettua kuvamateriaalia päätyi virallisiin vaalikampanjien mainoksiin. Erityisen huomattavaa oli, kun Floridan kuvernööri Ron DeSantisin tiimi julkaisi hyökkäysmainoksen, jossa esiintyi väärennettyjä kuvia Donald Trumpista halaamassa tohtori Anthony Faucita – viitaten siihen, että Trump olisi liian läheinen oikeistossa epäsuositun ex-koronanohjaajan kanssa. Kyseiset kuvat Trumpista halaamassa Faucita olivat tekoälyn tuottamia väärennöksiä, jotka oli lisätty kampanjan videoon brennancenter.org, mikä nosti esiin kritiikkiä paljastumisen jälkeen. Toisessa tapauksessa tekoälyllä tehty video presidentti Bidenista ”puhumassa” kansalle sammaltavalla puheella levisi verkossa, mutta osoittautui pian huijaukseksi. Eräät Bidenista ja varapresidentti Harrisista tehdyt valetallenteet keräsivät somessa miljoonia katselukertoja cetas.turing.ac.uk, osoittaen miten nopeasti tällainen sisältö leviää. Jopa teknologiavaikuttajat osallistuivat: Elon Musk jakoi tunnetusti uudelleen karkeasti muokatun videon VP Harrisista (merkitty ”satiiriksi”), jossa tämä hokee hölynpölyä – hämärtäen meemihuumorin ja harhaanjohtamisen rajaa cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk. Vaikka mikään näistä deepfake-tapauksista ei muuttanut vaalitulosta, ne vahvistivat vääriä narratiiveja (esim. Bidenin henkisestä kunnosta tai Trumpin lojaaliudesta) ja myrkyttivät tiedollista ympäristöä entisestään. Yhdysvaltalaisviranomaiset ovat myös huolissaan vaalihallinnon kohdistuvista deepfakeista – esimerkiksi äänestysvirkailijoiden väärennetyistä ääninauhoista, joissa annetaan vääriä ohjeita aljazeera.com – mutta tällaisia suuressa mittakaavassa ei vahvistettu vuonna 2024.

Nämä esimerkit korostavat uhkan globaalia mittakaavaa. Deepfakeja ovat käyttäneet valtiolliset toimijat geopoliittisissa konflikteissa, provokaattorit kotimaan vaaleissa Euroopasta Aasiaan sekä kampanjoijat ja tukijat Yhdysvalloissa. Ne ovat olleet muodoltaan väärennettyjä puheita, kuvia, puheluita ja videoita – kohdistuen sekä äänestäjiin että vaalivirkailijoihin. Tähän asti ilmenneet tapaukset paljastavat myös eräitä oppeja: monet deepfake-materiaalit on kyetty tunnistamaan ja paljastamaan varsin nopeasti (usein valppaiden journalistien tai faktantarkistajien toimesta), ja monissa tapauksissa deepfakejen käytöstä syntynyt vastareaktio (esim. DeSantisin mainoksessa) johti negatiiviseen julkisuuteen toimijoille. Tämä viittaa siihen, että läpinäkyvyys ja valppaus voivat vaimentaa deepfakejen haittoja. Trendi on kuitenkin selvä – tällaiset synteettiset valheet yleistyvät ja niiden erottaminen todellisuudesta käy yhä vaikeammaksi. Jokaiset vaalit tuovat uusia ennätyksiä (vuonna 2024 nähtiin ensimmäiset tekoälyn ”robocall”-huijaukset äänestäjiin vaikuttamiseksi, ensimmäiset deepfake-mainokset kampanjoissa jne.) ja vaara vakavammasta deepfake-tapauksesta kasvaa, kun lähestymme vuotta 2025.

Deepfakejen havaitseminen ja torjuminen: työkalut ja teknologiat

Vaalien turvaamisen kannalta olennaista on kehittää luotettavia havainto- ja torjuntatyökaluja deepfakeja vastaan. Tutkijat, teknologiayritykset ja hallitukset kilpailevat siitä, kuka ehtii ensin kehittää teknologioita, joilla voidaan paljastaa tekoälyväärennökset ja varmentaa aidot sisällöt. Tässä katsaus nykyiseen deepfakejen havaitsemisen ja niihin liittyvien vastatoimien kenttään:

• Automaattiset deepfake-tunnistimet: Ensimmäinen puolustuslinja on tekoäly, joka torjuu tekoälyä – algoritmeja, jotka on koulutettu analysoimaan media-aineistoa ja tunnistamaan manipuloinnin merkkejä. Nämä järjestelmät etsivät hienovaraisia artefakteja tai epäjohdonmukaisuuksia, joita generatiiviset mallit jättävät jälkeensä. Varhaiset deepfaket esimerkiksi usein vilkuttivat silmiä epäsäännöllisesti tai synkronia huulten ja äänen välillä oli heikko. Nykyiset tunnistimet hyödyntävät syviä neuroverkkoja tutkiakseen esimerkiksi kasvojen valotusta ja varjoja, äänen taajuuskuvioita tai biologisia signaaleja (kuten pulssia videolla), joita tekoäly voi jättää huomioimatta. Teknologiayritykset ovat kehittäneet sisäisiä työkaluja – esimerkiksi Microsoft julkaisi “Video Authenticator” -työkalun vuonna 2020, joka kykeni tunnistamaan väärennettyjä videoita ruutukohtaisesti analysoimalla. Alustat kuten Facebook ja X (entinen Twitter) ovat investoineet tunnistustutkimukseen ja käyttävät tiettyjä suodattimia tunnetun väärennösmedian tunnistamiseen. Akateemiset hankkeet ja kilpailut (kuten Facebookin Deepfake Detection Challenge ja IEEE-konferenssit) ovat kiihdyttäneet kehitystä, ja startupit kuten Sensity ja Reality Defender tarjoavat kaupallisia deepfake-tunnistuspalveluita asiakkaille. Kyseessä on kuitenkin kilpajuoksu: kun tunnistus paranee, deepfake-tekijöiden keinot paranevat haastamaan sitä. Meta raportoi vuonna 2023, että vuoden 2024 vaalisyklin aikana kaikesta väärästä tiedosta, “alle 1 %” tunnistettiin tekoälyllä tuotetuksi sisällöksi weforum.org, mikä viittaa joko siihen, että deepfakeja oli melko vähän tai että monet lipsahtivat ohi havaintojärjestelmien.
• Vesileimaus ja alkuperämerkinnät: Toinen lähestymistapa on merkitä tekoälyn luoma sisältö jo sen syntyhetkellä, jotta myöhempien käyttäjien olisi helppo tunnistaa se synteettiseksi. EU on tämän edistämisessä aktiivinen – uusi EU:n tekoälyasetus edellyttää, että kaikki AI:lla tuotettu tai manipuloitu sisältö on selvästi merkitty tai vesileimattu realitydefender.com. Yrityksiä vaaditaan liittämään digitaalinen vesileima tai metatietomerkintä aina, kun kuva, video tai äänimateriaali tuotetaan tekoälyllä. Teoriassa selaimet ja somepalvelut voisivat automaattisesti merkitä tai suodattaa tällaisia aineistoja. Vesileimauksessa on potentiaalia, erityisesti satunnaisen väärinkäytön ehkäisyssä. Suurimmat tekoälymallien tarjoajat (kuten OpenAI, Google ja muut) ovat keskustelleet vapaaehtoisista vesileimauksista. Lisäksi mediatalojen ja teknologiayhtiöiden yhteenliittymä kehittää alkuperästandardeja (esim. C2PA, Coalition for Content Provenance and Authenticity), joiden avulla median synty ja muokkaushistoria tallennetaan kryptografisesti. Esimerkiksi uutiskuvassa tai vaalimainoksessa voisi olla aitoustodistus, jonka avulla kuka tahansa voi tarkistaa kuka sen loi ja onko sitä muokattu cetas.turing.ac.uk. Yhdysvaltain hallinto on ottamassa tämän käyttöön; Valkoinen talo määräsi virastot laatimaan ohjeistukset “aitous suunnittelusta lähtien”, alkup. metadatan lisäämisestä kaikkeen digitaaliseen aineistoon vuoteen 2025 mennessä cetas.turing.ac.uk. Laajasti käytettynä nämä keinot vaikeuttaisivat väärennösten esittämistä aitoina.
• Merkintöjen puutteet: Läpinäkyvyystyökalut ovat tärkeitä, mutta eivät aukottomia. Vesileima voidaan poistaa tai väärentää, jos tekijä osaa. Tutkijat ovat jo osoittaneet menetelmiä, joilla tekoälyn vesileimat voidaan piilottaa tai häivyttää realitydefender.com, ja pahantahtoinen toimija, joka käyttää omaa generatiivista mallitoteutustaan voi jättää merkinnät kokonaan pois. Alkuperämetadata auttaa vain, jos sitä käytetään laajasti ja käyttäjät osaavat sitä tarkistaa. Deepfaken tekijä voi myös käyttää “alkuperälainausta” – ottaa aidon kuvan tai videon ja lisätä päälle väärennöksiä, jolloin lopputuote perii alkuperäisen tiedoston aitoustiedon. Siksi emme voi nojata pelkkiin sisällön merkintöihin. Kuten eräs AI-turvallisuusalan yritys totesi, vesileima- ja alkuperäratkaisut toimivat vain silloin, kun sisällöntuottaja yhteistyössä merkitsee tuotoksensa – mikä ei estä pahantahtoisia toimijoita realitydefender.com. Siksi analyysiin perustuva tunnistus (eli sisällön tutkiminen AI-manipulaation merkkien varalta) säilyy keskeisenä realitydefender.com. Paras puolustus yhdistänee molemmat: tehokkaat automaattiset tunnistimet seulovat väärennöksiä ja aitouden varmistusjärjestelmät tarkastavat oikeat julkaisut.
• Reaaliaikainen tunnistus video- ja äänistriimeissä: Nouseva tarve on työkalut, jotka voivat havaitsevat deepfaket livenä. Kuvitellaan tilanne, jossa huijari soittaa “livelähetyksenä” videopuhelua vaaliehdokkaan kanssa – kuten tapahtui Hongkongissa 2023, kun rikolliset deepfakettivat yritysjohtajan Zoomiin ja huijasivat näin 25 miljoonan dollarin tilisiirron weforum.org. Tuossa tapauksessa useat puhelun osallistujista – myös “talousjohtaja” – olivat kaikki tekoälyllä tuotettuja. Näiden tunnistaminen reaaliajassa on valtavan haastavaa. Yritykset kehittävät ratkaisuja, kuten videoneuvotteluohjelmien lisäosia, jotka varoittavat käyttäjää tekoälyllä muokatusta kuvasta tai äänestä (esim. analysoimalla audion viiveitä ja spektripoikkeamia, tai tarkistamalla, liikkuuko ruudulla oleva naama yhtä reaaliaikaisesti kuin oikean ihmisen kasvot webbikamerassa). Jotkut startupit tarjoavat reaaliaikaisia deepfaketunnistusrajapintoja, joita voisi liittää suoratoistoalustoihin tai esiintyjien tunnistukseen live-tilaisuuksissa. Tällä hetkellä kuitenkin reaaliaikainen havaitseminen laahaa hyökkääjien perässä, ja painopiste on enemmän ennaltaehkäisevissä keinoissa (kuten poliisin suosittelemien yhteisten “salasanojen” käytössä puheluissa henkilöllisyyden varmistamiseen weforum.org).
• Ihmisten faktantarkistus ja yhteisön merkit: Teknologia ei yksin riitä. Valpas inhimillinen kerros säilyy ratkaisevana. Uutisorganisaatiot, faktantarkistusryhmät ja alustat ovat perustaneet erikoistiimejä seuraamaan viraaleja deepfakeja vaalien aikaan. Ne käyttävät OSINT-työkaluja ja digitaalisia forensiikkamenetelmiä epäilyttävään mediaan – esimerkiksi tarkistavat aikaleimoja, etsivät epäjohdonmukaisuuksia (kuten väärät korvakorut poliitikon korvassa videolla, tai oudot suuliikkeet) ja julkaisevat nopeasti oikaisuja. Myös joukkoistettu valvonta auttaa: X/Twitterin “Community Notes” -ominaisuudella käyttäjät ovat merkinneet tekoälykuvia selventävällä kontekstilla. Hiljattaisissa vaaleissa käyttäjät paljastivat deepfaken usein tunneissa postaamalla vertailuja tai osoittamalla teknisiä virheitä. Tällainen kollektiivinen valppaus ja digiosaaminen on vahva työkalu. Alustat luottavat yhä enemmän käyttäjiin ja riippumattomiin faktantarkistajiin massiivisen volyymin vuoksi. Haittapuoli on, että deepfake voi levitä laajasti ennen paljastumista. Silti vastausnopeuden parantaminen ja tiedon lisääminen (jotta useampi tunnistaa väärennöksen) vähentää haittoja.

Yhteenvetona: deepfakejen havaitseminen on aktiivinen ja nopeasti kehittyvä ala. Edistystä tapahtuu – nykyiset tunnistimet päihittävät vuoden 2018 teknologiat, ja hankkeet kuten Content Authenticity Initiative pyrkivät tekemään varmistuksesta teollisuusstandardin. Kuitenkin kissanhännänveto vastustajien kanssa sekä työkalujen laajan käyttöönoton haasteet jatkuvat. Tulevina vuosina havaintotekniikat todennäköisesti yleistyvät someteknologioissa, uutistyönkulussa ja jopa laitteissa (esimerkiksi älypuhelin voisi varoittaa käyttäjää siitä, että vastaan tuleva video voi olla tekoälyllä tuotettu). Olennaista on varustaa näitä järjestelmiä julkisella koulutuksella, jotta käyttäjät ymmärtävät ja osaavat toimia näkiessään varoituksen tai merkinnän. Teknologia on vain yksi osa huomattavasti laajempaa strategiaa synteettisen median uhan torjumiseksi.

Poliittiset reaktiot ja sääntelykehykset

Päättäjät ympäri maailmaa ovat havahtuneet deepfake-uhkaan ja alkaneet valmistella lakeja sekä asetuksia ilmiön torjumiseksi. Vaikka ilmiö on uusi, kehittyy laaja mutta sirpaleinen joukko vastauksia eri demokratioissa. Alla katsaus lainsäädännöllisiin ja sääntelyllisiin toimiin:

• Yhdysvallat: Yhdysvalloissa ei toistaiseksi ole yhtenäistä liittovaltiotason lakia poliittisia deepfakeja vastaan, mutta vauhti käy kohti ratkaisuja. Kongressissa on esitelty useita lakialoitteita, joilla pyritään hillitsemään haitallisia deepfakeja. Esimerkiksi vuoden 2024 alussa parlamentaarikot ehdottivat No AI FRAUD Act -lakia reaktiona kohutapauksiin (kuten tekoälyllä generoihin julkkisten alastonkuviin) policyoptions.irpp.org. Tämä laki loisi liittovaltiotason puitteen eräiden haitallisten tekoälyn käyttötapojen kriminalisointiin, kuten petollisiin poliittisiin deepfakeihin ja harhaanjohtavaan pornografiseen väärennösmediaan policyoptions.irpp.org. Toinen lainsäädäntöidea on velvoittaa vaalimainoksissa ilmoittamaan, jos niissä esiintyy tekoälyllä tuotettua sisältöä. Samaan aikaan Federal Communications Commission (FCC) ryhtyi tarkkaan toimenpiteeseen ja kielsi tekoälyllä tuotujen ääniklonien käytön puhelinroboteissa, joiden tarkoituksena on huijata tai aiheuttaa vahinkoa policyoptions.irpp.org. Kielto perustui tapauksiin, joissa petolliset puhelut jäljittelivät aitoja henkilön ääniä. Virastojen päätös tekee laittomaksi telemarkkinoijille/poliittisille toimijoille käyttää synteettisiä ääniviestejä vastaanottajien harhauttamiseen. Suuri osa deepfake-sääntelystä tapahtuu osavaltioiden tasolla. Vuodesta 2019 alkaen osavaltiot kuten Kalifornia ja Texas ovat asettaneet lakeja vaalideepfakeja vastaan. Kaliforniassa on kielletty vaaliehdokkaan olennaisesti harhaanjohtavien deepfake-videoiden julkaisu 60 vuorokautta ennen vaaleja (parodia/satiiri poikkeuksena) brennancenter.org. Texasissa deepfake-videon luominen/jakaminen ehdokkaasta äänestäjien harhaanjohtamiseksi on vankeustuomion arvoinen teko brennancenter.org. Vuoteen 2025 mennessä neljätoista osavaltiota oli hyväksynyt tai valmistelee lakeja deepfakejen sääntelystä vaaleissa citizen.org. Nämä lakihankkeet ovat saaneet tukea puoluerajojen yli – molempien puolueiden päättäjät ovat yhtä mieltä siitä, että tekoälyn avulla manipuloitu vaalidisinfo on uhka demokratialle citizen.org citizen.org. Osavaltioiden lait vaihtelevat: osa rankaisee rikosoikeudellisesti haitallisista deepfakeista ehdokasta koskien, osa taas keskittyy varoitusmerkintöjen pakollisuuteen vaalimainosten yhteydessä. Lisäksi kansalaisjärjestö Public Citizen vaati Federal Election Commissionia kieltämään ehdokkailta harhaanjohtavien deepfakejen levittämisen kampanjoissa brennancenter.org. FEC ei ole toistaiseksi tehnyt asiasta uutta säännöstöä, mutta aihe on esillä. Yhdysvalloissa pitää myös tasapainottaa sananvapauden kanssa – liian laajat kiellot manipulointiin voisivat rajoittaa kansalaisvapauksia. Esimerkiksi satiiri ja parodia ovat usein manipuloituja ja lailla pitää rajoittaa vain vilpillistä harhautusta. Tämä näkyykin monissa osavaltioiden laeissa, joissa poikkeuksena on erityisesti satiiri, parodia tai journalistinen käyttö brennancenter.org brennancenter.org. Yleisesti ollaan yhtä mieltä, että tietoisesti harhaanjohtavalla tekoäly-sisällöllä ei ole legitiimiä paikkaa demokratiassa ja sen kieltäminen ei rajoita ilmaisunvapautta brennancenter.org brennancenter.org.
• Euroopan unioni: EU etenee rivakasti laajassa tekoälylainsäädännössä, myös deepfakeja koskevissa kysymyksissä. Vuonna 2024 päätetty EU AI Act (soveltaminen alkaa 2026, joissakin osin aiemmin) sisältää läpinäkyvyysvelvoitteen synteettiselle medialle. Tekoälyasetuksen mukaan kaikkien AI-järjestelmien, jotka voivat luoda “deepfake”-sisältöä, on merkittävä tuotoksensa tekoälyllä tuotetuksi (muutamia poikkeuksia taiteeseen/turvallisuustutkimukseen) realitydefender.com. Käytännössä se tarkoittaa, että generatiivisten malliympäristöjen kehittäjät velvoitetaan lisäämään vesileimat/metatiedot, joista tunnistaa tuotoksen synteettisyyden. Laiminlyönnistä voi seurata suuret sakot. Lisäksi EU:n uudistettu Code of Practice on Disinformation (vapaaehtoinen sopimus, jonka suuret alustat ovat allekirjoittaneet) nimeää deepfaket uhaksi ja sitoo alustat kehittämään “politiikkoja, toimenpiteitä ja työkaluja manipuloidun sisällön torjumiseen” brennancenter.org brennancenter.org. Esimerkiksi alustat ovat sitoutuneet tunnistamaan ja merkitsemään tai poistamaan deepfake-videoita, jotka voivat aiheuttaa haittaa, ja työskentelemään yhdessä faktantarkistajien kanssa väärän AI-sisällön nopeaan paljastamiseen. Digital Services Act (DSA) – voimaan 2023 – velvoittaa suuria alustoja arvioimaan ja lieventämään “järjestelmäriskit”, kuten tekoäly-disinformaation leviämisen. Tämä sääntely on saanut Metan, Googlen ja TikTokin julkistamaan uusia keinoja 2024–2025 eurovaalien alla: aina paremmasta deepfaketunnistuksesta näkyviin merkintöihin asti. Eurooppa siis valitsee läpinäkyvyyspainotteisen linjan: vaatii merkinnät AI-tuotoksille ja pitää alustat vastuullisina deepfake-disiinformaatiosta. Kritiikkiä herättää toimeenpanon vaikeus (kuinka napata kaikki merkitsemättömät fiktioaineistot sisällöntulvassa?), mutta EU näyttää, että hillitsemättömät deepfaket eivät sovi eurooppalaisiin digistandardeihin realitydefender.com realitydefender.com.
• Yhdistynyt kuningaskunta: Iso-Britannia ei ole vielä hyväksynyt vaalispesifejä deepfake-lakeja, mutta se lähestyy ongelmaa laajojen verkkosisältöä ja tekoälyä koskevien toimien kautta. Vuonna 2023 säädettiin Online Safety Act, joka tähtää haitallisen verkkosisällön sääntelyyn. Laissa on kriminalisoitu muiden henkilöiden deepfake-pornokuvien jakelu ilman suostumusta – tekoälykauhisteluiden häirintäpuoli policyoptions.irpp.org. Vaalidisinfossa regulaattori Ofcomilla on oikeus antaa disinformaatiokoodeja. Asiantuntijat kehottavat Ofcomia laatimaan disinformaatio-toimintakoodin standardeineen tekoälyllä manipuloidun sisällön käsittelyyn cetas.turing.ac.uk. Tällainen koodi, mahdollisesti EU:n mallin mukaan, voisi painostaa somealustoja ja puolueita välttämään deepfakejen levitystä ja merkitsemään synteettisen median selkeästi. UK:n vaalilautakuntaan kohdistuu paineita antaa ohjeet puolueille vastuullisesta AI:n käytöstä, tuomalla selkeät rajat harhaanjohtaville deepfakeille kampanjoinnissa cetas.turing.ac.uk. Loppuvuonna 2024 parlamentin komitea suositteli lainsäädännön tiukentamista deepfake-disinformaation osalta, mutta lakiehdotusta ei vielä toistaiseksi ole. Viranomaiset selvittävät, riittävätkö nykyiset lait (esim. kunnianloukkaus, petos, vaalirikokset) nykyajan deepfakekysymyksiin vai tarvitaanko uutta sääntelyä cetas.turing.ac.uk. Lisäksi Iso-Britannia on perustanut AI Safety Institute -instituutin ja järjesti kansainvälisen tekoälytutkimuksen huippukokouksen 2023, jossa informaatiomanipulointi oli agendalla. Painopiste on teknisten puolustuskeinojen ja medialukutaidon (katso suositukset) kehittämisessä. Silti teot, kuten deepfakepornon kriminalisointi ja regulaattorin valta, osoittavat ymmärrystä siitä, että tekoälyllä tuotettu valesisältö vaatii poliittista ratkaisua.
• Kanada: Vuonna 2024 Kanadassa ei ollut erityislakia deepfakejen käyttämisestä vaaleissa. Vaalilaki ei eksplisiittisesti kiellä tekoälyllä luotua vaalidisinfoa, joten sitä voitaisiin ehkä yrittää soveltaa yleisten sääntöjen puitteissa (esim. petos, väärä identiteetti), mutta nämä eivät välttämättä riitä cef-cce.ca. Asiantuntijat pitävät Kanadaa “askeleen tai kaksi jäljessä” muita demokratioita policyoptions.irpp.org. Syksyllä 2023 Kanadassa levisä väärä äänitallenne, joka kuulosti poliitikolta. Se ei aiheuttanut vahinkoa, mutta nosti tietoisuutta. Elections Canada on nimennyt AI-disinformaation nousu-uhkaksi ja selvittää nyt keinoja cef-cce.ca. Politiikka-analyytikot vaativat uutta lainsäädäntöä “heti” – esimerkiksi kanadalaisen vaalitarkastajan toimivallan lisäämistä harhaanjohtavan synteettisen median kitkemiseksi policyoptions.irpp.org. Kanada voisi ottaa mallia liittolaisilta: vaatia ilmoituksia tekoälymainoksista ja kieltää tiedettyjen deepfakejen levittämisen äänestäjien harhaanjohtamiseksi. Heinäkuussa 2025 lakia ei vielä ollut, mutta paine kasvaa Kanadan liittyessä muiden maiden seuraan deepfakejen vaalilainsäädännössä policyoptions.irpp.org.
• Muut demokratiat: Maailmanlaajuisesti useat muut demokratiat ovat ottaneet käyttöön toimia:
  • Australia: Australian hallitus, huolestuneena tekoälyn aiheuttamasta “totuusriskistä”, ilmoitti suunnittelevansa “totuudenmukainen poliittinen mainonta” -lakia, joka kieltäisi vilpilliset deepfake-videot ja äänet kampanjoinnissa innovationaus.com. Vuonna 2023 ehdotuksessa kiellettäisiin mediumin julkaisu, joka jäljittelee oikeaa ehdokasta tai harhauttaa äänestäjiä vaalien aikaan innovationaus.com. Lakiesitys etenee hitaasti – tiedot viittaavat, että deepfakesäännöt eivät ehdi voimaan ennen vuotta 2026 innovationaus.com, eli vuoden 2025 vaalit käytäneen vielä ilman niitä. Sillä välin Australian vaalivirasto on ohjeistanut varovaisuuteen (liika deepfake-pelko voi laskea luottamusta aitoon tietoon) ia.acs.org.au. Poliittiset päättäjät tukevat tekoälydisinformaation kitkemistä, ja keskustelu jatkuu tasapainosta sananvapauden ja kosmetiikan välillä theguardian.com sbs.com.au.
  • Taiwan: Koettuaan Kiinan deepfake-sekaantumista Taiwan muutti vaalilakiaan. Vuonna 2023 Taiwaniin lisättiin vaali- ja palautelakiin kielto jakaa manipuloitua ääni- ja videomateriaalia ehdokkaista tarkoituksena vaikuttaa epäasiallisesti vaalitulokseen policyoptions.irpp.org. Laki toi selkeän välineen deepfake-panettelusta rankaisemiseen. Taiwan panosti myös kansalaiskoulutukseen ja nopeaan reagointiin (viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja teknologia-alustojen yhteistyö), mikä auttoi torjumaan vaikutuksia policyoptions.irpp.org policyoptions.irpp.org.
  • Euroopan demokratiat: EU-sääntelyn lisäksi yksittäiset eurooppalaiset valtiot ovat alkaneet soveltaa olemassa olevia lakeja deepfake-ongelmaan. Esimerkiksi Ranskan “väärän tiedon” laki vaalien aikana (hyväksytty 2018) voi koskea deepfaken levittämistä vaalivaikuttamiseen, ja Saksan tiukat kunnianloukkaus/vaalilait voivat myös tulla kyseeseen. Saksassa on keskusteltu puolueiden velvollisuudesta ilmoittaa synteettisen median käytöstään kampanjoissa. Britanniassa vaalilakiin saatetaan tulevaisuudessa lisätä AI-sisällön merkintä- ja lähdetietovaatimuksia cetas.turing.ac.uk.
  • Kansainväliset aloitteet: Ymmärrys globaalin yhteistyön tarpeesta kasvaa, sillä disinformaatio ei tunne rajoja. G7-ryhmällä on “tekoälyhallinnan” työryhmä, joka vuonna 2024 antoi julkilausuman tekoälyn haitallisen käytön torjumisesta tiedonvälityksessä. Bidenin hallinto Yhdysvalloissa keräsi vapaaehtoisia sitoumuksia suurilta AI-taloilta (OpenAI, Google, Meta, jne.), jotta kaikki alkaisi vesileimata AI-sisältönsä ja panostaisi väärinkäytösten ehkäisyyn. Vaikka nämä eivät sido laillisesti, ne rakentavat kansainvälistä normia kohti läpinäkyvää ja vastuullista tekoälyn käyttöä.

Yhteenvetona: poliittiset deepfake-toimet kiihtyvät. Lainsäädäntö kirii teknologian perässä, mutta suunta on selvä: hallitukset kriminalisoivat vahingollisimpia synteettisen median käyttötapoja vaaleissa, asettavat läpinäkyvyysvaatimuksia (merkinnät/ilmoitukset) AI-sisällölle ja antavat regulaattoreille sekä vaaliviranomaisille keinoja puuttua digitaalisiin väärennöksiin. Samaan aikaan pitää suojata satiiria ja välttää ylivankkoja sääntöjä, joiden kautta voisi rajoittaa laillista ilmasua. Tasapainon löytäminen on vaikeaa. Näistä kokeillaan käytännössä 2025 – niin osavaltiokohtaisia lakeja Yhdysvalloissa kuin laajoja EU-sääntöjäkin. Välineitä varmasti viilataan ajan myötä kokemusten myötä. Mutta ilman ratkaisuja, kuten eräs politiikkaseuranta totesi, “Ilman sääntelyä deepfaket todennäköisesti hämmentävät äänestäjiä ja romuttavat luottamuksen vaaleihin.” citizen.org citizen.org Seuraava osio esittää strategisia suosituksia, jotka rakentavat näiden toimien pohjalta ja koskettavat kaikkia demokraattisen prosessin sidosryhmiä.

Strategiset suositukset vaalien turvaamiseksi

Vaalien eheyden puolustaminen tekoälyn aikakaudella vaatii monitasoista strategiaa. Yksikään yksittäinen työväline tai laki ei ratkaise syväväärennösongelmaa; sen sijaan tarvitaan hallitusten, teknologiayhtiöiden, median ja kansalaisyhteiskunnan koordinoitua yhteistyötä. Alla on strategisia suosituksia näille sektoreille riskien vähentämiseksi ja äänestäjien varmistamiseksi, että he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä vuonna 2025 ja sen jälkeen:

Hallitukset ja poliittiset päättäjät

1. Lainsäädännön vahvistaminen ja pelotevaikutuksen luominen: Hallitusten tulisi säätää lakeja tai päivittää olemassa olevia säädöksiä nimenomaan kieltääkseen synteettisen median haitallisen käytön vaaleissa. Tämä tarkoittaa, että on laitonta luoda tai levittää, tarkoituksella harhauttaa yleisöä tai sabotoida vaaleja, syväväärennöksiä, joissa ehdokas esitetään virheellisesti tai vaaliin liittyvää tietoa (kuten äänestyskäytännöt) manipuloidaan. Lainsäädännön on oltava tarkasti rajattu – lakien tulee kohdistua tahalliseen harhaanjohtamiseen (disinformaatioon), mutta selkeästi vapauttaa satiiri, parodia tai selvä taiteellinen ilmaisu. Rangaistukset (sakot tai rikossyytteet) luovat pelotteen mahdollisille syväväärennösten levittäjille, erityisesti jos ne pannaan toimeen nopeasti. Esimerkiksi Australian ehdotettu kielto vaalikampanjoiden aikaisille harhaanjohtaville syväväärennöksille ja Taiwanin uudet lausekkeet tekoälyn luomaa vaalisisältöä vastaan voivat toimia malleina innovationaus.com policyoptions.irpp.org. Yhdysvalloissa liittovaltion toimet (kuten ehdotettu No AI FRAUD Act) voisivat määrittää perustason valtakunnallisesti osavaltioiden lakien täydentäjänä. Lisäksi hallitusten tulisi päivittää vaalirahoitus- ja mainossääntöjä: edellytetään, että kaikissa poliittisissa mainoksissa (verkossa tai lähetyksissä), jotka sisältävät synteettistä mediaa, on selkeä ilmoitus (esim. “Tämä kuva/video on tekoälyn tuottama”), jotta katsojia ei johdeta harhaan. Totuudenmukaisuusvaatimusten tulee ulottua myös tekoälysisältöön.

2. Ota käyttöön vaalilähtöiset kriisinhallintaprotokollat: Vaaliviranomaisten tulisi laatia viralliset toimintatavat reagoidakseen vakaviin syväväärennöstapauksiin reaaliajassa. Kanadan Critical Election Incident Public Protocol -järjestelmä on hyvä esimerkki: se kokoaa korkean tason virkamiehet arvioimaan ja tiedottamaan mahdollisista ulkomaisista häirintä- tai disinformaatiouhista vaalien aikana cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk. Myös muiden demokratioiden tulisi ottaa käyttöön vastaavat mekanismit. Jos vaarallinen syväväärennös ilmaantuu (esim. väärennetty video ehdokkaasta myöntämässä tappiota vaalipäivänä leviää), protokolla käynnistetään – viranomaiset, tiedusteluasiantuntijat ja teknologiayhtiöt todentavat nopeasti totuuden ja antavat julkilausuman paljastaen väärennöksen ja selventäen faktat cetas.turing.ac.uk. Tällainen nopea vastareaktio on ratkaisevan tärkeä massiivisen disinformaation vaikutuksen hillitsemiseksi. Hallitusten tulisi harjoitella näitä tilanteita etukäteen (sota-harjoitella erilaisia syväväärennösskenaarioita), jotta reaktio on tarvittaessa nopeaa ja yhtenäistä.

3. Panosta tunnistus- ja todennusinfrastruktuuriin: Julkisen sektorin toimijoiden tulisi kanavoida resursseja syväväärennösten tunnistuksen ja sisällöntodennuksen kehittämiseen. Tämä tarkoittaa T&K:n rahoittamista (esim. DARPA-tyyppiset ohjelmat, jotka keskittyvät tekoälyn avulla levitettävään disinformaatioon), havaintatyökalujen käyttöönottoa vaaleissa, sekä todentamisstandardien omaksumista valtion viestinnässä. Konkreettinen askel olisi valtion median (yleisradiot, viralliset some-tilit jne.) lisätä kaikkiin virallisiin valokuviin, videoihin ja äänitiedostoihin todistettavissa oleva alkuperämetadata cetas.turing.ac.uk. Näin rakennetaan “varmennetun aitouden” tietopohja. Äänestäjät ja journalistit voisivat luottaa siihen, että mikä tahansa videomateriaali, jonka metatiedoissa on valtion virallinen leima, on aito – ja suhtautua epäilevästi materiaaliin, josta tämä puuttuu. Hallitukset voivat näyttää mallia tällä “aitous suunnittelun kautta” -lähestymistavalla cetas.turing.ac.uk, jota Yhdysvallat ja Iso-Britannia jo tutkivat. Lisäksi lainvalvonta- ja vaalitarkastusviranomaiset tulee varustaa tutkinnallisiin tehtäviin kykenevillä yksiköillä, jotka pystyvät arvioimaan epäilyttävää mediaa kampanjoiden aikana. Jos tiedetään, että viranomaisilla on tekniset valmiudet jäljittää ja attribuoida syväväärennöksiä (ja mahdollisesti tunnistaa tekijät), myös haitallisten toimijoiden riski kasvaa.

4. Selkeytetään ja nykyaikaistetaan nykyiset lait: Monissa maissa nykyiset petos-, identiteettivarkaus-, kunnianloukkaus- ja vaalihäirintälait soveltuvat joihinkin syväväärennöstapauksiin – mutta katvealueita saattaa olla. Hallitusten tulisi tarkistaa lainsäädäntönsä ja selvittää, tarvitaanko uusia kategorioita. Esimerkiksi: Onko olemassa lakeja, jotka kattavat tekoälyllä tehdyn julkisen viran haltijan identiteetin kaappaamisen? Jos ei, sellaiset tulisi säätää. Varmistetaan, että tietosuojalait ulottuvat myös luvattomaan tekoälyn hyödyntämiseen henkilön ulkonäössä tai äänessä. Haitallisten syväväärennösten oikeudellisen aseman selventäminen (ja siitä viestiminen yleisölle) on tärkeää, jotta mahdolliset rikkojat tietävät, että heidät voidaan asettaa vastuuseen. Se antaa myös kohteeksi joutuneille (ehdokkaat tai kansalaiset) mahdollisuuden hakea oikeussuojaa. Myös vaalilakien tarkastelu on paikallaan: määrittelyt laittomasta vaalimainonnasta tai valeäänestystiedosta on syytä päivittää kattamaan nimenomaisesti synteettisen median manipuloinnit cetas.turing.ac.uk. Tavoitteena on poistaa epämääräisyys – disinformaation levittäjät eivät saa vedota siihen, että “ei ole laitonta kun se on tekoälyä”. Lain yksiselitteisyys helpottaa toteutusta ja syytteiden nostamista.

5. Vahvista kansainvälistä yhteistyötä: Koska disinformaatiokampanjat usein alkavat ulkomailta (tai leviävät maasta toiseen), demokratioiden hallitusten tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä. Tiedustelu- ja kyberturvallisuusyksiköiden tulisi jakaa havaintoja uusista syväväärennöstaktiikoista (esim. jos maa havaitsee ulkomaisen syväväärennöksen, se ilmoittaa muille). Forumeilla kuten Alliance for Securing Democracy, G7:ssä, EU:n ja Yhdysvaltojen dialogeissa ym. voidaan koordinoida yhteisiä kannanottoja ja normeja vaalisyväväärennöksiä vastaan. Diplomatiaa voidaan käyttää painostuskeinona valtioita vastaan, jotka sallivat tällaista häirintää. Myös yhteinen tutkimus on mahdollista – esim. kansainvälinen keskus syväväärennöstunnistukselle voisi kerätä dataa algoritmien kehittämiseksi. Vaalitarkkailuorganisaatioiden (kuten ETYJ tai kansainväliset tarkkailijamissiot) tulee päivittää toimintamallejaan synteettisen median vaikutusten tunnistamiseen, ja maiden kannattaa huomioida syväväärennösriskit myös sopiessaan demokraattisten prosessien turvaamisesta. Yhtenäinen rintama vaikeuttaa pahantahtoisten toimijoiden pyrkimyksiä hyödyntää yksittäisten maiden haavoittuvaisuuksia.

6. Edistä yleistä tietoisuutta ja digilukutaitoa: Lopulta hallituksilla on rooli äänestäjien kouluttamisessa syväväärennöksistä. Monet maat suunnittelevat tai ottavat käyttöön digilukutaito-ohjelmia kouluissa ja koko väestölle cetas.turing.ac.uk. Näissä opetetaan ihmisille, miten verkkotietoa tarkistetaan, tunnistetaan manipuloidun median merkkejä ja arvioidaan kriittisesti lähteitä. Koska tekoälyväärennökset ovat niin vakuuttavia, on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen äänestäjä tunnistaa niiden olemassaolon ja kokee osaavansa tarkistaa yllättävän sisällön – eikä vain usko tai jaa sitä sokeasti. Hallituksen tulisi tehdä yhteistyötä oppilaitosten ja järjestöjen kanssa, jotta syväväärennöstietoisuus saadaan opetussuunnitelmiin ja tiedotuskampanjoihin. Esimerkiksi vertailemalla poliitikon oikeita ja väärennettyjä videoita ja selittämällä erot tv-mainoksissa voidaan lisätä kansalaisten valveutuneisuutta. Tutkimukset osoittavat, että taitava mediankäyttö ja kriittinen ajattelu auttavat huomattavasti paremmin tunnistamaan syväväärennöksiä ja vastustamaan väärää tietoa cetas.turing.ac.uk. Siksi mediakriittisyysinvestoinnit ovat pitkällä aikavälillä yksi tehokkaimmista puolustuskeinoista. Kun kansalaiset alkavat itse havaita ja paljastaa väärennöksiä, niiden vaikutus heikkenee huomattavasti.

Teknologia-alustat ja tekoälyn kehittäjät

1. Vahvista alustojen käytäntöjä ja niiden toimeenpanoa: Sosiaalinen media ja verkkoalustat ovat syväväärennösten pääasiallisia leviämiskanavia. Yritysten tulee ottaa käyttöön tiukat linjaukset manipuloidun median käyttäjien harhauttamista vastaan, erityisesti vaalien yhteydessä. Monet alustat ovat jo aloittaneet tämän: esimerkiksi Facebookilla ja Twitterillä (X) on käytäntöjä, joiden mukaisesti haitalliset “manipuloidut mediat” poistetaan tai merkitään. Mutta toimeenpanon tulee olla vahvaa. Alustojen on parannettava automaattista syväväärennösten tunnistustaan (hyödyntäen uusimpia työkaluja) ja taattava nopea ihmismoderaattorien tarkastus, kun käyttäjät liputtavat sisältöä. Vaalikausina yritykset voivat perustaa kriisiryhmiä ja yhteistyökanavia vaaliviranomaisten kanssa tekoälytapausten välittömään käsittelyyn. Kun väärennös havaitaan, alustojen tulee merkitä se vääräksi tai poistaa se nopeasti sekä laskea algoritmien kautta sen näkyvyyttä leviämisen estämiseksi brennancenter.org brennancenter.org. Myös avoimuus on tärkeää: alustat voivat julkaista säännöllisesti raportteja havaituista syväväärennöksistä ja niihin liittyvistä toimista, mikä lisää yleisön luottamusta. Niiden tulisi myös jakaa havaittuja syväväärennöksiä tutkijoille yleisen osaamisen kehittämiseksi.

2. Ota käyttöön deepfake-julkistaminen ja jäljitettävyys: EU:n mallia seuraten alustojen tulisi globaalisti vaatia, että tekoälyn tuottama sisältö merkitään ja tunnistetaan. Esimerkiksi, jos poliittinen mainos ladataan ja siinä on tekoälyn tuottama kuva tai ääni, alusta voisi edellyttää julkaisijaa rastittamaan ruudun “tämä sisältää synteettisiä elementtejä” – ja näyttää katsojille huomautuksen (“Tätä videota on muokattu tai se on osittain tekoälyn tuottama”). Myös mainosten ulkopuolella alustat voivat hyödyntää tunnistustyökaluja merkitäkseen epäillyt deepfake-videot visuaalisesti (esim. varoitus, että videon aitoutta ei ole vahvistettu). Lisäksi sosiaalisen median verkostot ja viestisovellukset voivat ottaa käyttöön sisällön aitouden tunnistusominaisuudet: esimerkiksi C2PA-standardien avulla käyttäjille voidaan näyttää kuvakkeella, jos kuvan lähde ja muokkaushistoria on varmennettu, tai toisaalta varoittaa, jos tiedot puuttuvat. Jotkin teknologiayhtiöt (Adobe, Microsoft, Twitter) ovat jo mukana tällaisissa hankkeissa. Sisällyttämällä todentamissignaalit käyttöliittymiinsä alustat voivat auttaa käyttäjiä erottamaan aidon väärennetystä. Niiden tulisi myös kehittää jäljitettävyysmekanismeja – esimerkiksi, jos haitallinen deepfake leviää, pystyykö alusta seuraamaan alkuperäisen lataajan, vaikka sisältö olisi jaettu tuhansia kertoja? Yhteistyö viranomaisten kanssa suurten tapausten yhteydessä (yksityisyyden suojaa kunnioittaen) on tärkeää tekijöiden kiinni saamiseksi.

3. Kiellettävä haitalliset deepfake-käyttäjät ja -verkostot: Alustojen on oltava tarkkaavaisia järjestäytyneiden toimijoiden suhteen, jotka toistuvasti käyttävät deepfakeja. Tämä tarkoittaa, että ei pelkästään poisteta yksittäisiä sisältöjä, vaan suljetaan tilit, sivut tai botit, jotka ovat mukana koordinoiduissa deepfake-kampanjoissa. Jos operaatio linkittyy valtiolliseen vaikuttamiseen tai tunnettuun trollitehtaaseen, alustan tulisi julkistaa tämä ja poistaa heidän toimintansa. Viime vuosina monia disinformaatiota levittäviä verkostoja on suljettu; samaa määrätietoista otetta tarvitaan tekoälypohjaisiin vaikuttamisoperaatioihin. Alustojen tulisi päivittää palveluehtonsa kieltämään eksplisiittisesti vahingoittavan tai harhaanjohtavan synteettisen median tuottaminen ja jakaminen. Näin saadaan peruste rikkojan kieltämiseksi. Poliittisessa mainonnassa kampanja tai PAC, joka jää kiinni harhaanjohtavien deepfakejen käytöstä, voi saada rangaistuksia, kuten mainosoikeuden menetyksen. Teknologiayhtiöt voisivat myös tehdä yhteistyötä ja ylläpitää yhteistä mustaa listaa tunnetuista deepfake-tunnisteista tai –allekirjoituksista, jotta kun väärennös tunnistetaan yhdellä alustalla, se voidaan estää myös muilla alustoilla (kuten terroristisisällön yhteydessä käytetään yhteisiä hash-arvoja). Käytännössä tulisi tehdä deepfakejen käytöstä kannattamatonta valtavirran alustoilla – sisältö poistetaan nopeasti tai tekijältä viedään tili.

4. Yhteistyö faktantarkistajien ja viranomaisten kanssa: Mikään alusta ei voi valvoa sisältöä täydellisesti yksin. Yhteistyö on välttämätöntä. Sosiaalisen median yritysten tulisi syventää kumppanuuttaan riippumattomien faktantarkistusorganisaatioiden kanssa viraalisisällön arvioinnissa. Kun faktantarkistajat osoittavat videon valetuksi, alustan tulisi tehostaa tätä oikaisua – esimerkiksi liittämällä faktantarkistusartikkelin linkki jokaiseen videon jakohetkeen, tai ilmoittamalla kaikille, jotka näkivät alkuperäisen valeen. Esimerkiksi Facebook on tehnyt näin väärän tiedon kohdalla ja käytännön tulisi jatkua myös deepfakejen osalta. Lisäksi alustojen tulisi tehdä yhteistyötä vaaliviranomaisten ja turvallisuusviranomaisten kanssa etenkin vaalien aikana. Voidaan perustaa suorat raportointikanavat, joiden kautta viranomaiset voivat ilmoittaa epäillyistä deepfakeista, ja alustat voivat varoittaa hallituksia havaitessaan ulkomaisia disinformaatiokampanjoita. Joissain maissa yhteistyö on jo muotoiltu (esim. EU:n Code of Practice kannustaa tiedonvaihtoon hallitusten kanssa disinfouhkista brennancenter.org). Myös Yhdysvalloissa sisäisen turvallisuuden hallinnon kyberturvayksikkö tekee yhteistyötä alustojen kanssa vaalidisinformaation seurannassa. Nämä yhteistyöt on tietenkin toteutettava sananvapautta kunnioittaen, eikä niitä saa käyttää laillisen puheen sensuuriin. Mutta selvästi valetun, vahingollisen materiaalin kohdalla nopea, koordinoitu toiminta alustojen ja julkisten instituutioiden välillä voi pysäyttää valemateriaalin leviämisen. Tämä voi sisältää esimerkiksi yhteisiä tiedotteita faktojen oikaisemiseksi tai algoritmien käyttämistä auktoritatiivisten lähteiden nostamiseksi vastapainoksi virheellisen sisällön leviämiselle.

5. Kehitä tekoälymallien turvakeinoja: Generatiivisia tekoälymalleja rakentavilla yrityksillä (OpenAI, Google, Meta jne.) on vastuu jo lähtökohdassa. Niiden tulee ottaa käyttöön suojakeinoja, joiden avulla ehkäistään tekoälyn väärinkäyttö vaalivaikuttamiseen. Tämä voi tarkoittaa tekoälyn tuottaman sisällön vesileimaamista, kuten on keskusteltu (jotta esimerkiksi DALL-E:n tai Midjourneyn tuottamassa kuvassa on sisäänrakennettu tunniste). Lisäksi koulutusdatan valinta on tärkeää – esimerkiksi tulee varmistaa, että mallit on suunniteltu kieltäytymään vahingollisesta todellisten henkilöiden imitoimisesta. Jotkin tekoälytyökalut eivät enää tuota syväväärennettyjä kuvia todellisista poliitikoista sisäänrakennettujen sisällönsuodattimien ansiosta. Näitä turvamekanismeja tulee kehittää jatkuvasti (vaikka avoimen lähdekoodin mallit ovat haaste, sillä niitä voidaan hienosäätää rajoituksista piittaamattomien toimijoiden toimesta). Tekoälykehittäjien tulisi panostaa myös deepfake-tunnistustekniikoiden tutkimukseen ja jakaa löydöksiä yhteisölle. On lupaavaa, että monet suurimmat tekoälyyritykset ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet vesileimaukseen ja sisällön autentikointiin. Jatkossa he voisivat kehittää yhteisen API:n, jolla minkä tahansa video- tai äänitiedoston voi tarkistaa nopeasti – onko se tuotettu heidän mallillaan. Käytännössä niiden, jotka luovat “ongelman” (generatiivisen teknologian), tulisi myös osallistua “ratkaisun” löytämiseen (keinot tunnistaa tuotokset).

6. Läpinäkyvyys poliittisessa mainonnassa: Poliittisia mainoksia isännöivien alustojen tulisi vaatia tiukkaa läpinäkyvyyttä tekoälyn käytössä. Jos Facebookissa tai Googlessa nostetaan kampanjamainos, jossa on tekoälyn luomia elementtejä, alustan mainoskirjastossa tulisi tämä ilmoittaa selvästi. Alustat voisivat myös vaatia poliittisia mainostajia toimittamaan raakaversion, muokkaamattoman materiaalin vertailtavaksi. Kunnianhimoisemmin sosiaalisen median alustat voisivat harkita tilapäistä kieltoa kaikille synteettistä mediaa sisältäville poliittisille mainoksille kampanjan kriittisinä päivinä – kuten osa jo nyt kieltää uudet poliittiset mainokset juuri ennen vaalipäivää. Näin estettäisiin viime hetkellä tapahtuvat deepfake-mainosten ryntäykset. Käytännön valvonta on vaikeaa, mutta periaate on, että harhaanjohtavan sisällön maksettu levittäminen on erityisen vaarallista ja alustoilla on enemmän valtaa säädellä mainoksia kuin käyttäjien julkaisuja. Korkea läpinäkyvyys ja nopea poisto ovat mainospuolella oleellista, sillä deepfake, jota jaetaan maksetusti, voi tavoittaa algoritmin avulla miljoonia ja vääristää tiedonvälitystä epäreilusti.

Media- ja journalistijärjestöt

1. Tarkat varmennusprotokollat: Uutismedian on mukautettava varmennuskäytäntönsä deepfake-aikakauteen. Jokaisella toimituksella – kansallisista tv-kanavista paikallislehtiin ja faktantarkistussivustoihin – tulee olla viralliset käytännöt audiovisuaalisen materiaalin autentikointiin ennen kuin sitä julkaistaan tai lähetetään. Tämä sisältää toimittajien koulutuksen forensiikkatyökalujen käyttöön (esim. videon metadatan tarkistus, kuvien analyysi) ja asiantuntijoiden konsultoinnin tarvittaessa. Kaikki sensaatiomaiset tai skandaalimaiset klipit, jotka nousevat esiin vaalien aikaan, tulisi suhtautua terveen epäluuloisesti eikä julkaista niitä kiireellä ilman vahvistusta. Median tulisi kaksilähteistää kaikki käyttäjältä tullut sisältö: jos vaikkapa leviää video, jossa ehdokas tekee jotain järkyttävää, toimituksen tulee etsiä vahvistavaa näyttöä (silminnäkijät, viralliset lausunnot ym.) tai ainakin pyytää ruutu ruudulta analyysi varmistaakseen, ettei kyseessä ole deepfake. Tarkoitus on välttää joutumasta tahattomasti disinformaation levittäjäksi. Osa uutismedioista on jo perustanut omia deepfake-työryhmiä. Esimerkiksi Arizonassa toimittajat loivat oman deepfaken (luvan kanssa) osoittaakseen katsojille, kuinka helposti videota voi manipuloida knightcolumbia.org – kekseliäs tapa lisätä tietoisuutta. Jokaisen toimituksen kannattaa harkita omaa “deepfake-asiantuntijaa” (tai yhteistyökumppania teknologialaboratoriosta) epäilyttävien videoiden pika-analysointiin. Kun varmennus tehdään yhtä rutiiniksi kuin faktantarkistus, media voi paljastaa väärennökset ajoissa – tai ainakin varoittaa yleisöään, jos jotain ei ole pystytty vahvistamaan.

2. Vastuullinen raportoiminen deepfakeista: Synteettisestä mediasta uutisoidessa journalistien tulee tehdä se huolellisesti ja kontekstissa. Kun deepfake, joka kohdistuu ehdokkaaseen, leviää laajalti, uutisen ydin ei ole valetun väitteen yksityiskohdissa, vaan siinä, että kyseessä on valemanipulaatio. Media ei saisi toistaa valeväitteitä yksityiskohtaisesti tai esittää deepfake-videota kritiikittä, sillä näin väärä tieto voi levitä entisestään. Sisältöä voi kuvailla yleisesti ja keskittyä siihen, miten siihen on reagoitu (esim. “Manipuloitu video, jossa X esitetään väärässä valossa, julkaistiin verkossa. Asiantuntijat ovat osoittaneet sen valetuksi”). Uutisvälineet voivat harkita sisällön sumentamista tai olla linkittämättä deepfake-materiaalia suoraan verkkosivullaan cetas.turing.ac.uk, jotta eivät suotta ohjaa liikennettä valetiedon lähteille tai mahdollista materiaalia ladata ja kierrättää. Uutisoinnin kehystys on tärkeää: korosta huijausyritystä ja deepfake-ilmiötä enemmän kuin yksityiskohtia siitä, mitä valemateriaali sisältää cetas.turing.ac.uk. Median tulisi aina tuoda esiin oikaisut ja totuus (esimerkiksi: “Ei, poliitikko Z ei sanonut näin – video on tekoälyn luoma väärennös. Tässä heidän aito kommenttinsa aiheesta.”). Näin toimimalla vastuullinen media auttaa suojaamaan yleisöä uskomasta ja jakamasta valetietoa. Tasapainoa tarvitaan: asian sivuuttaminen ei poista sitä, mutta väärän tiedon liiallinen esille nosto vain ruokkii leviämistä. Olisi hyödyllistä kehittää ohjeistuksia deepfake-uutisointiin, aivan kuten on ohjeita huijausuutisoinnista tai joukkoampumisista (jossa tietyt yksityiskohdat pyritään minimoimaan). Iso-Britannian Independent Press Standards Organisationia onkin kehotettu päivittämään ohjeistustaan myös tällaisiin tilanteisiin cetas.turing.ac.uk.

3. Aitousteknologian käyttö uutistoimituksissa: Myös uutisorganisaatiot voivat hyödyntää kehittyvää aitousinfrastruktuuria. Esimerkiksi media voisi ottaa käyttöön Content Authenticity Initiative -työkalut liittääkseen kryptografiset sisältötunnisteet kaikkiin toimittajiensa ottamiin alkuperäisiin valokuviin ja videoihin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Reutersin tai AP:n kuvaajan tallentama materiaali voisi kulkea mukanaan varman sinetin, joka todistaa sen alkuperän ja mahdolliset editoinnit. Jatkossa kuka tahansa voisi tarkistaa Reutersin lähteestä olevan videon aitouden ja varmistua sen muokkaamattomuudesta. Tällaiset toimet auttavat todentamaan, mikä on totta, tarjoten yleisölle luotettavan tiedonlähteen. Median kannattaa myös tehdä yhteistyötä luodakseen tietokantoja tunnetuista deepfake-videoista (sekä tunnetusta aidosta sisällöstä), joista on apua faktantarkistajille. Esimerkiksi virallisten puheiden ja haastattelujen säilyttäminen vertailua varten nopeuttaa väärän materiaalin paljastamista. Suurimmat uutistoimistot voivat myös koordinoidusti varoittaa tilaajiaan vaarallisista deepfakeista nopeasti – hieman kuten uutishälytykset. Sisäisesti uutistoimitusten on syytä huomioida, että poliittiset toimijat voivat yrittää syöttää toimittajille tekaistua mediaa (esim. vihje “vuotaneesta” äänitallenteesta, joka onkin tekoälyn tuottama). Korkean epäilyn säilyttäminen nimeämättömänä toimitetun digimateriaalin suhteen on järkevää.

4. Yleisön kouluttaminen: Media voi olla merkittävässä roolissa äänestäjien kouluttamisessa synteettisen median tunnistamiseen. Uutismedioiden ja toimittajien tulee tuottaa selittäviä juttuja, asiantuntijahaastatteluja ja ohjelmia, jotka näyttävät yleisölle, miten deepfake-videoita tehdään ja miten ne tunnistetaan. Teknologian mystiikan purkaminen vähentää sen vaikutusvaltaa. Esimerkiksi vuoden 2024 TV-uutiset demonstroivat tekoälyllä tehtyjä äänikopioita, näyttäen miten huijaussoitto voi kuulostaa läheiseltäsi. Samoin vaalikauden uutisoinnissa voidaan muistuttaa: “Jos näet viime hetkellä järisyttävän videon ehdokkaasta, ole varovainen – se voi olla tekaistu. Näin tarkistat videon aitouden…”. Median johtamat tiedotuskampanjat (mahdollisesti yhteistyössä hallituksen tai järjestöjen kanssa) voivat parantaa digiosaamista merkittävästi. Toimittajien tulisi myös käyttää täsmällistä kieltä: puhua “deepfake-videoista” tai “tekoälyn tuottamista valhevideoista” pelkän “muokatun videon” sijasta, jotta tämän uuden ilmiöluokan olemassaolo selkeytyy. Vähitellen hyvin koulutettu yleisö on vähemmän altis vedätyksille ja oppii vaatimaan todisteita. Media on tiedon ja yleisön rajapinta – sillä on velvollisuus rakentaa tätä resilienssiä.

5. Vastuu ja paljastaminen: Lopulta toimittajien tulisi selvittää ja nostaa esiin, kuka on korkeaprofiilisten deepfake-operaatioiden takana. Vastuuseen saattaminen julkisen mielipiteen “tuomioistuimessa” voi ehkäistä tulevaa väärinkäyttöä. Jos esimerkiksi kilpailijakampanja, ulkomainen trollitehdas tai tietty verkkojoukko todetaan haitallisen deepfaken lähteeksi, aiheesta kirjoittaminen alleviivaa näiden keinojen leimautumisen ja riskin. Paljastukset disinformaatiokampanjoiden tuotannosta ja rahoituksesta voivat heikentää niiden tehoa. Lisäksi, jos poliitikko tai suuri julkisuuden henkilö itse jakaa tiedostaen väärän deepfaken (esim. ehdokas twiittaa tekaistun videon vastustajastaan), median pitää tuoda asia tiukasti esiin – kyseessä on vakava epäeettinen teko. Negatiivisen julkisuuden ja maineen tahriintumisen uhka voi hillitä poliittisia toimijoita “likaisista tempuista” kuten deepfakejen käytöstä. Ytimekkäästi: journalismin “vahtikoiran” rooli ulottuu nyt digiaikaan – selvitä, osoita ja paljasta haitalliset synteettiset mediaoperaatiot siinä missä muutkin poliittiset väärinkäytökset ja korruptio.

Kansalaisyhteiskunta ja äänestäjäaloitteet

1. Digitaalinen lukutaito ja yhteisön koulutus: Kansalaisjärjestöt – mukaan lukien voittoa tavoittelemattomat tahot, kirjastot, yliopistot ja ruohonjuuritason ryhmät – voivat olla eturintamassa kansalaisten kouluttamisessa deepfake-aikakauden läpi. Laajamittaisia ohjelmia tulisi järjestää yhteisöille median todennuksesta. Esimerkiksi järjestöt voivat pitää työpajoja, joissa opetetaan helppoja kikkoja, kuten käänteisen kuvahaun käyttö (nähdäkseen, onko kuva tekoälyn tekemä tai muokattu), todisteiden etsiminen muista medioista ja faktantarkistussivustojen käyttö. Faktantarkistusryhmien tuottamat työkalupakit ja oppisisällöt (esim. First Draft, Media Literacy Now) auttavat valeuutisten ja deepfakejen tunnistamisessa – näitä materiaaleja tulisi levittää laajasti. Koulutusten ei pidä kohdistua vain kouluikäisiin vaan myös iäkkäämpiin, jotka ovat usein haavoittuvaisempia nettihuijauksille. Valtakunnallisia digilukutaitokampanjoita voi toteuttaa, mahdollisesti valtion tukemana mutta yhteisötahojen toteuttamana uskottavuuden vuoksi. Tavoitteena on nostaa yhteiskunnan “laumaimmuniteettia”: jos riittävä osa kansasta osaa tunnistaa valemateriaalin tai ainakin pidättyy tuomitsemasta näkemäänsä ennen varmennusta, disinformaation lähettävät menettävät merkittävän osan voimastaan. Kyselyt osoittavat, että ihmiset haluavat tätä tietoa – moni kokee ahdistusta siitä, ettei tunnista, mikä on totta ja mikä ei brennancenter.org brennancenter.org. Kansalaisyhteiskunta voi paikata tämän aukon antamalla kansalaisille tietoa ja käytännön työkaluja.

2. Faktantarkistus ja paljastuskampanjat: Itsenäiset faktantarkistajat ja kansalaisvahtikoirat pysyvät keskeisinä. Niiden tulisi varautua erityisesti vaalikausiin esimerkiksi deepfake-faktantarkistuskeskittymien avulla. Esimerkiksi faktantarkistusjärjestöjen koalitiot voisivat ylläpitää julkista vaalipaneelia, joka seuraa huhuja ja uusia deepfakeväitteitä sekä julkaisee niiden nopeita paljastuksia. News Literacy Project toteutti jotain vastaavaa vuoden 2024 Yhdysvaltain vaaleissa, kirjaten väärän tiedon tapaukset ja todeten, kuinka harva niistä liittyi oikeasti tekoälyyn knightcolumbia.org knightcolumbia.org. Tällainen avoin seurantatyö auttaa kansalaisia ja toimittajia näkemään suuremman kuvan ilman liioiteltua uhkakuvaa mutta samalla puuttumaan oikeisiin tapauksiin. Kansalaisjärjestöt voivat myös korjata virheellistä tietoa somessa – esimerkiksi vastaamalla viraalipostauksiin oikeilla tiedoilla, hyödyntäen yhteisöhuomioita ja muita työkaluja. Myös “ennakkovaroittaminen” (prebunking) on hyödyllistä: varoitetaan yleisöä ennakkoon, että pian saattaa ilmestyä tekaistu väite. Jos esimerkiksi tiedustelutieto tai aiempi historia viittaa siihen, että jokin ehdokas voidaan kohdistaa deepfake-iskuun, kansalaisjärjestöt (vaaliviranomaisten kanssa) voivat tiedottaa: “Ole kriittinen, jos näet yllättäen järkyttävän videon X:stä – se voi olla valhe.” Tutkimukset osoittavat, että ennakkovaroittaminen voi vähentää merkittävästi sinisilmäisyyttä ja huhujen leviämistä cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk. Näin ennakoiva kansalaisjärjestöjen toiminta ja deepfake-kampanjoiden torjuminen voi tuottaa suurta yhteiskunnallista hyötyä.

3. Kansalaisteknologia ja joukkoistetut tunnistusratkaisut: Teknisesti valveutunut kansalaisjoukko voidaan valjastaa torjumaan deepfakeja. Nykyisin on olemassa jo “deepfake-metsästäjiä”, jotka analysoivat epäilyttäviä medioita verkossa. Kansalaisyhteiskunta voi organisoida nämä ponnistelut esimerkiksi portaaleissa tai sovelluksissa, jonne ihmiset voivat lähettää epäilemiään videoita tai äänitteitä, ja asiantuntijaverkosto tai tekoälytyökalu antaa niistä aitousselvityksen. Tämä joukkoistettu tiedustelu voisi täydentää viranomaistyötä. Lisäksi kansalaisteknologiaryhmät voisivat kehittää selainlaajennuksia tai mobiilisovelluksia, jotka auttavat käyttäjiä tunnistamaan synteettistä mediaa. Esimerkiksi appsilla käyttäjä voisi valita ruudullaan videon ja saada pikaanalyysin usealta tunnistusalgoritmilta (kuin deepfakejen “virustorjuntaohjelma”). Vaikka mikään työkalu ei ole erehtymätön, tällainen voisi nostaa varoituslippuja. Avoimen lähdekoodin työkalujen kehitystä tulisi tukea apurahoilla. Toinen idea on kansalaisraportointipuhelimet – kuten vaalipäivän linjat äänestyshäiriöille, voisi olla kanava, johon ilmoitetaan havaitusta disinformaatiosta tai deepfakeista ja tieto ohjataan viranomaisille tai faktantarkistajille. Osallistamalla kansalaiset aktiivisiksi tekijöiksi kyseenalaisten sisältöjen tunnistuksessa valvonnan laajuus kasvaa valtavasti. Tämä hajautettu toimintatapa tunnistaa, että miljoonien netinkäyttäjien Suomessa joku huomaa usein jotakin aikaisin – oleellista on ohjata havainnot nopeasti oikeille tarkistajille ja totuuden levittäjille.

4. Vastuullisuusvaatimukset alustoille: Kansalaisjärjestöjen on jatkettava painostusta teknologiayhtiöitä ja tekoälytoimijoita kohtaan vastuullisuuden parantamiseksi. Julkisen edun järjestöt ja ajatushautomot ovat nostaneet esiin deepfakejen vaarat ja vaatineet uudistuksia (esim. Access Now, EFF ja muut ovat antaneet suosituksia). Tätä vaikuttamista on jatkettava – vaaditaan alustoilta aiemmin mainittujen käytäntöjen (selkeämmät merkinnät, nopeammat poistot jne.) toteutusta ja tekoälyn kehittäjiltä eettisyyttä. Public Citizenin kampanja valtiotason lainsäädännön seuraamiseksi deepfakeista ja kansalaisaloitteiden tukemiseksi on yksi esimerkki citizen.org citizen.org. Samoin koalitiot voivat vaatia läpinäkyvyyttä alustoilta: esimerkiksi tietoja siitä, kuinka paljon tekoälyllä tuotettua sisältöä palvelussa on tai miten hyvin tunnistus toimii. Kansalaisyhteiskunta voi myös pitää huolen, että uudet lait ja sääntelyt turvaavat kansalaisvapauksia (esim. ettei deepfake-lainsäädäntö luisu liian laajaan sananvapauden rajoittamiseen). Tasapainon löytäminen edellyttää julkista keskustelua, jossa eturyhmät toimivat kansalaisyhteiskunnan äänitorvena. Seuraavina vuosina tekoälyä ja verkkosisältöjä tullaan todennäköisesti säätelemään uudella tavalla – on tärkeää, että demokraattiset arvot ja ihmisoikeudet säilyvät sääntelyssä, ja kansalaisjärjestöt ovat tuossa vahtikoiran roolissa keskeisiä.

5. Uhrien ja kohteiden tukeminen: Jos ehdokasta tai yksityishenkilöä mustamaalataan deepfake-materiaalilla, kansalaisyhteiskunta voi tarjota tukea. Järjestöt voivat tarjota oikeusapua tai neuvoja siitä, miten saada herjaavat deepfake-sisällöt poistettua ja saattaa tekijät vastuuseen. Voisi olla auttavia puhelinpalveluja deepfake-pornon ja luonne-iskujen uhreille, jotka yhdistävät heidät poliisiin ja mielenterveysresursseihin. Jos ehdokas joutuu loanheiton kohteeksi, kansalaisjärjestöt (kuten naisten äänestäjäliitot tai vaaliturvaryhmät) voivat auttaa levittämään ehdokkaan kiistämistä ja paljastusta vahinkojen minimoimiseksi. Nopeasti puolustukseen ryhtyminen väärin perustein tähtäimeen joutuneen puolesta – huolehtiminen siitä, että totuus kuuluu valhetta kovemmin – on jotain, mitä yhteisöt ja etujärjestöt voivat koordinoida, kuten ne usein tekevät taistellessaan vääristelyä tai vihapuhetta vastaan. Laajemmalla tasolla kansalaisyhteiskunta voi edistää puoluerajat ylittäviä sitoumuksia, että jos mikä tahansa deepfake ilmestyy, kaikki osapuolet tuomitsevat sen. Kuvittele lupaus, jonka kaikki maan suuret puolueet allekirjoittavat: he sitoutuvat olemaan käyttämättä deepfake-materiaalia ja tuomitsemaan nopeasti kaikki pahat väärennökset, jotka ilmestyvät. Tällaiset normit, joita kehittävät esimerkiksi puolueiden väliset vaalikomiteat tai eettiset kansalaisjärjestöt, vähentäisivät ”syöksykierteen” riskiä, jossa puolueet kokevat joutuvansa vastaamaan samalla mitalla. Se luo yhtenäisen rintaman, että hyökkäyksiä totuutta vastaan ei suvaita – välittämättä siitä, kehen ne kohdistuvat.

Yhteenvetona: deepfake-haasteen kohtaaminen vaatii koko yhteiskunnan puolustuskeinojen hyödyntämistä – teknologisia, oikeudellisia, institutionaalisia ja inhimillisiä. Toteuttamalla yllä mainitut askeleet hallitukset voivat vahvistaa vaalijärjestelmää tekoälyväärennöksiä vastaan, teknologiayritykset voivat hillitä väärän sisällön leviämistä, media voi varmistaa totuuden esiinmarssin uutisoinnissa, ja kansalaisista voi tulla valppaampia todellisuuden puolustajia. Aikaa ei ole hukattavaksi: samalla kun generatiivinen tekoäly kehittyy, vuoden 2025 vaalikausi koettelee demokratioiden kestävyyttä synteettisiä valheita vastaan. Rohkaisevaa on, ettemme ole puolustuskyvyttömiä. Valmistautumalla, läpinäkyvyydellä ja yhteistyöllä voimme olla deepfake-kampanjoita älykkäämpiä ja järjestäytyneempiä, säilyttäen vaaliemme eheyden. Kuten CETaSin tutkimusraportissa tekoälystä ja vaaleista todetaan, ”välinpitämättömyys ei saa hiipiä päätöksentekoon” – meidän tulisi nyt tarttua hetkeen ja rakentaa resilienssiä cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk. Näin tekemällä pidämme yllä periaatetta, että vaikka teknologia kehittyy, demokratian arvot – totuus ja luottamus – säilyvät.

Lähteet

1. Stockwell, Sam ym. “AI-Enabled Influence Operations: Safeguarding Future Elections.” CETaS (Alan Turing Institute) Research Report, 13.11.2024. cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk
2. Stockwell, Sam ym. Ibid. (CETaS-raportti, 2024), Luku 2.1 syväväärennöksistä Yhdysvaltain vaaleissa. cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk
3. Beaumont, Hilary. “’A lack of trust’: How deepfakes and AI could rattle the US elections.” Al Jazeera, 19.6.2024. aljazeera.com aljazeera.com
4. Sze-Fung Lee. “Kanada tarvitsee syväväärennöslainsäädäntöä mieluiten eilen.” Policy Options, 18.3.2024. policyoptions.irpp.org policyoptions.irpp.org
5. Goldstein, Josh A. & Andrew Lohn. “Deepfakes, Elections, and Shrinking the Liar’s Dividend.” Brennan Center for Justice, 23.1.2024. brennancenter.org
6. “Synteettinen media.” Wikipedia (luettu 2025). en.wikipedia.org en.wikipedia.org
7. “Deepfake.” Kaspersky IT Encyclopedia (2023). encyclopedia.kaspersky.com encyclopedia.kaspersky.com
8. Hamiel, Nathan. “Deepfaket olivatkin erilainen uhka kuin luultiin. Näin puolustaudut niitä vastaan.” World Economic Forum, 10.1.2025. weforum.org weforum.org
9. “Tekoälysyväväärennösten ja synteettisen median sääntely politiikassa.” Brennan Center for Justice, 4.10.2023. brennancenter.org brennancenter.org
10. Colman, Ben. “The EU AI Act and the Rising Urgency of Deepfake Detection.” Reality Defender Blog, 11.2.2025. realitydefender.com realitydefender.com
11. “Tracker: State Legislation on Deepfakes in Elections.” Public Citizen, 2025. citizen.org citizen.org
12. Partnership on AI. “Synthetic Media and Deepfakes – Case Study: Slovakia 2023.” (Viitattu Knight Columbia -analyysissa). brennancenter.org brennancenter.org
13. Kapoor, Sayash & Arvind Narayanan. “We Looked at 78 Election Deepfakes. Political Misinformation Is Not an AI Problem.” Knight First Amendment Institute, 13.12.2024. knightcolumbia.org knightcolumbia.org
14. CETaS-raportti (2024), Policy Recommendations (UK-painotus). cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk
15. CETaS-raportti (2024), Suositukset tunnistamisesta ja alkuperän todentamisesta. cetas.turing.ac.uk cetas.turing.ac.uk
16. Public Safety Canada. “Protecting Against AI-Enabled Disinformation” (2023 lyhytraportti). policyoptions.irpp.org policyoptions.irpp.org
17. InnovationAus. “Hallitus syväväärennösten vaalikiellosta ‘kitumaan’ vuoteen 2026 asti.” (Australia) 2023. innovationaus.com
18. Lisäviitteet: Reuters, Wired ja CNN -artikkelit, jotka on mainittu edellä lähteissä esimerkki-tapauksista (esim. Zelensky-syväväärennös, Hongkongin 25M$-petos Zoom-syväväärennöksellä weforum.org), sekä FTC:n kuluttajavaroitukset äänikloonihuijauksista weforum.org. Nämä on upotettu analyysiin ja löytyvät listatuista lähdeviitteistä.